| Valokuvaamon lyhyt oppimäärä |
|
Katson netistä varmuuden vuoksi ajo-ohjeet, että ehtisin ajoissa sovittuun tapaamiseen.
Kartanymmärtämistaitoni on erittäin huono ja ajettuani kertaalleen kartassa näkyneen palluran ohi, joudun pysähtymään Vääksynkujan alkuun; soittamaan Niina Stoltille ja myöntämään että en löydä perille. Niina kysyy missä olen nyt ja mitä näen. Soperran nolona, että joku liike tuossa edessä on, siinä lukee Multiprint, mutta...
- Olen siis oikealla kadulla. Osoite on Vääksyntie 1, mutta Studio Onnin sisäänkäynti on Tehtaankadun puolella ja se tieto ei aivoihini asti rekisteröitynyt, vaikka sen Studio Onnin kotisivuilta luinkin.
Niina Stolt Studio Onnista ja samassa tilassa toimiva Studio Susa Lahti avasivat yrityksensä huhtikuussa 2005. Kesä oli erityisen kiireistä aikaa, varsinkin hääkuvauksien puolesta. Ensivaikutelmani studiosta oli karu, paljon tyhjää tilaa ja kierreportaat. En oikein tiedä mihin mielikuvaan odotukseni valokuvaajan studiosta perustuivat, mutta odotin raskasta, tummaa samettia ja hämäriä nurkkia, jotka jotenkin valaistuksella saadaan kuvissa näyttämään upeilta taustakulisseilta. Kun Niina ja Susa olivat etsimässä yrityksilleen sopivaa paikkaa, tämän huoneiston osalta oli Niinan ajatus ollut: Ihanaa, kierreportaat, otetaan tää! Hintaa kysyttiin kuulemma sitten vasta myöhemmin. Nähtyäni kuvia, joissa portaat ovat taustalla, ymmärrän portaiden ja tyhjän tilan merkityksen kuvaajalle. Meissä suomalaisissa on jotenkin syvälle juurtunut käsitys siitä, että vaatimattomuus kaunistaa ja siihen samaan taitaa liittyä suomalaisten yleinen haluttomuus käydä kuvauttamassa itseään ammattilaisella. Lähdin ottamaan selvää, miksi valokuvaamossa kannattaisi käydä ja mitä se maksaisi. Itse en ole valokuvaamossa käynyt sitten pakollisen rippikuvauksen ja epäilen, että kaltaisiani valokuvakammoisia on enemmänkin. Mikä on edullisin kuva, jonka valokuvaamossa voi otattaa? Passikuva, sehän on kuitenkin sinusta se kuva, jota joudut 10 seuraavaa vuotta tulleissa maailmalla näyttämään. Se on myös kuva, joka meillä useimmilla on ajokortissa ja jota käytämme henkilöllisyystodistuksena maksaessamme jollain muulla kuin käteisellä. Työelämässä myös kuvalliset käyntikortit ovat niitä, joissa on yleensä passikuva. Passikuva Studio Onnissa maksaa 25€/neljän arkki ja varmaa on, että lopputulos ei näytä poliisin ”the most wanted criminals -gallerian” hahmolta, niinkuin ikävän usein passikuvilla on tapana. Niina kuitenkin muistuttaa, että valokuvaajan työ on liikkuvaa, eikä hän varsinaisesti päivystä studiolla. Mutta varaa aika ja teetä samalla kunnollisista passikuvista useampia kopioita. No entäpä jotain vähän ”hienompaa” kuvaa, mitä ne maksavat? Studiomuotokuva 95€ sisältää yhden 14x18cm muotokuvan, sekä koevedokset, joista malli itse valitsee sen, josta haluaa muotokuvan teettää. Kun kuvat on otettu, lisäkuvien teettäminen on edullista. Kaikkia ei tarvitse teettää samasta kuvasta, vaan koevedoksista voi valita muitakin mieleisiään versioita. Niinan mukaan muotokuvan ei tarvitse olla se perinteinen hymykuva kasvoista. Hienona esimerkkinä muotokuva, jonka hän on ottanut eräälle asiakkaalle: Kuva on musta-valkoinen, jossa näkyy vain mallin leuka, kaula, dekoltee ja kaulalla meripihkahelmet värillisenä yksityiskohtana. Kuva on upea ja se sopii vaikka sisustustauluksi, jonka ”juju” on ettei tarvitse paljastaa kaikille kuka mallina on toiminut. Miksi valokuvaamoista saa niitä kivoja kuvia itselleen, joissa lukee päällä koevedos ja jota ei kehtaa kuitenkaan sen tekstin takia kenellekkään antaa? Kuvia otetaan kerralla kolmisenkymmentä ja niistä mallin kanssa yhdessä valitaan ne kuvat, joista esimerkiksi erilaisilla rajauksilla, taustaa häivyttämällä ja/tai korostuksilla saadaan aikaan tuloksia, jotka miellyttävät kumpaakin osapuolta. Koevedokset ovat kuin keskeneräisiä maalauksia, joita taiteilija ei signeeraa. Vain valmis työ on esittelykelpoinen, Niina kertoo. Kuvaatko lapsia? Totta kai, kuvaan mielelläni lapsia. Miljöökuvauksena hinnaksi tulee 125€, siinä lasta kuvataan esimerkiksi ulkona omissa puuhissaan. Studiossakin pyrin aina luomaan lapselle mahdollisuuden olla oma itsensä ja puuhailla omia asioitaan, ettei kuvista tule liian teennäisiä. Niina kertoo ottavansa lapsista noin 30 kuvaa tavallisen 10-12 sijasta, saadakseen malleihin paremman tuntuman. Hyvä kuvaaja saa kuitenkin mallinsa unohtamaan jännittyneisyyden tai pakollisen poseeraamisen tunteen, oli se kuvauspaikka missä tahansa ja olipa kyseessä lapsi tai aikuinen. Osa viime kevään ylioppilaistakin tuli kuvaan äidin pakottamana ja ”mä en kestä tätä -ilmeellä”, mutta tunnin kuvauksen päätyttyä kommentit olivat myönteisiä ja oikeastaan aika yllättyneitä. ”Ei tää ny niin kauheeta ollukkaan” ja ” hyviä kuviahan mustakin saa vaik`ei olis uskonu”. No entäpä eläimet; - kuvaatko niitä? Eläimiä on myöskin mukava kuvata. Eläimet tuon kuitenkin mielummin studioon, missä ne ovat helpommin hallittavissa, kuin jossain pellolla vapaana juoksemassa. Mikäli asiakas kuitenkin haluaa, kuvaan myös eläimiä miljöökuvauksena. Varsinkin koirien kuvaaminen saattaa joskus mennä kuntoiluksi. Leikkisä koira ei ehkä heti ymmärrä, ettei se musta juttu tädin kädessä ole keppi, jonka täti kohta heittää tai ettei sitä mustaa juttua voi puraista kokeillakseen onko se syötävää. Mutta aina on lopulta onnistuttu ja asiakas on ollut tyytyväinen lopputulokseen. Oletettavasti myös mallit, kun ei ole haukkuja perästä kuulunut. Voinko ostaa Studio Onnista lahjakortin ja antaa sen vaikka lahjaksi? Voit, ja varsinkin näin joulun lähestyessä ihmiset alkavat miettimään niitä lahjoja. Hyvänä lahjaideana ihmiselle, jolle on vaikea keksiä lahjaa, voisi ajatella esimerkiksi studiomuotokuvausta, Niina ehdottaa. Ystävilläni on kissa, joka on hänelle kovin rakas ja joululahjaksi voitaisiinkin vaikka kaveriporukassa kerätä kolehti, käytettäväksi kissan ikuistamiseen ammattilaisen toimesta. Eikä yhtään hassumpi idea sille sukulaisellekkaan, jolle on vaikea keksiä lahjaa. Itsestään hän ei kuvaa seinälleen halua, mutta hänellä on koira. Itse suosittelisin valokuvaamossa käyntiä niille ihmisille, jotka aktiivisesti hakevat työtä. Usein pyydetään kuvallisia hakemuksia ja yllätys on itsellenikin ollut melkoinen, hakijan saavuttua paikalle... - Kenestäköhän se hakemuksen kuva oli? |
